Miks aina on niin motivaatiot kateissa alkuviikosta. Plääh...Odottaa vaan kokoajan, ett pääsis kotiin. Viikonloppu meni kivasti. Käytiin vaarin luona sunnuntaina. Tää syksy on synkkää aikaa, varsinkin marraskuu. Onkohan mulla vielä jotain tosi piristävää kerrottavaa näitten lisäksi. oon väsyny, tekis mieli nukkua kun on niin pimeetä. Aamuisin aina lasken päiviä viikonloppuun, ett  sais nukkua. Tää kuulostaa nyt jo mun omissakin korvissa tosi pahalta. Mut kai sitä saa sanoa jos ei oo kaikesta virein olotila. 

Mua huolestuttaa nuoret. Ne kiusaavat toisiaan tänäpäivänä tosi paljon. vaarikin oli pannu merkille, ett aina kun näkee koululaisia kävelemässä jossain, niin aina on nahistelua ja törkkimistä. Jotain kiusataan aina. Mua on alkanu pelottaa tuo asia omien lasten kohdalta.

Miksei vanhemmat kasvata lapsiaan kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, miksei opettajat puutu. Mikä meitä oikein vaivaa? kun kukaan ei ole kohtelias ystävällinen ja huomaavainen. eikö sellaisesta pitäis tulla hyvä mieli??

Opettele elämään yksi päivä kerrallaan, älä murehdi liikaa....Suomalainen ja varsinkin mun tyyppinen murehtii kolmeen kertaan asian. Silloin kun sellainen ongelma voi tulla, sitten kun se tilanne on päällä ja sen jälkeen dramatisoidaan ja voivotellaan kun se on jo mennyttä.. hoh...hoh..