Pääsykoe on 28.10 , eipä taida koskea meikäläistä. Omasta mielestä KYLLÄ, mutta vastaus on varmaan ei. Keväällä hakemaani paikkaan tehtiin uusi rekry, taas mies. HÄH HÄH, en oo vahingoniloinen. Sovitaanko, että tässä päiväkirjassa saa olla lapsellinen, kuten jo olen ollutkin.

No aion taistella kynsin hampain ja olen jo asettanut tavoitteen ensi kevääksi, että vaihdan joko alaa tai työpaikkaa.

oon vielä samassa paikassa työssä ja haluan kokoajan pois. Hain opiskelemaan, kunpa pääsisin olen tosi motivoitunut.

Ehdotin äidille, että lähetään Kanadaan jouluna, kun on lomaa. Ois halpoja lentoja.

No niin, olin sitten ruokiksella ja oon "ilmeisesti" ollut viimeaikoina kireähkö ja agressiivinen (omasata mielestä johtui työpaikkahakemuksesta ja vastauksen odottelemisesta, odottaminen ei ole vahvoja puoliani.)  Yksi hyvä tyyppi neuvo, että ota b-vitamiiniä tohon ärsytykseen. Oli ihan hyvä huomio, mun pitää muistaa, että olisin vähemmän ärtynyt täällä töissä. Pitää ottaa huomioon nuut ihmiset, ei kokoajan voi valittaa ja olla ärtynyt. Huomasin kyllä, että teen taas sen virheen kun aiemmin mm. Forssassa, että annan itsestäni ja perheestäni ihan liian negatiivisen kuvan muille. Mä jotenkin inhoon niitä lässytys stooreja meidän lapsista, perheestä ja mihestä, niin tulee sitten helpommin kerrottua niitä huonoja puolia kun että kehuskelisi perheasioilla. Pitäisköhän yrittää parantaa imagoa? Miten se onnistuu olematta omahyväinen, teeskenteliä, koska kaikilla varmaan arki on joskus ihan pelkkää arkea, mut sitten annetaan sellainen illuusio ulospäin, että meidä perhe ja meidän lapset. Vai johtuuko toi mun ajattelu alemmuuden tunteesta ja heikosta itsetunnosta. Onko niin, että yksinkertaisesti on olemassa normaaleja enimmäkseen onnellisia perheitä ja mä vaan kuvittelen niin, että ne kehuskelee? Aivan sama... 

No niin ryhdistäydytäänpäs. Pitää alkaa kehittää itseään henkisellä puolella viisaammaks ja vahvemmaks. No nythän mä kyllä yllättävän nopeesti selvisin tosta työpaikan vaihtamis haaveesta. Mikä keino olisi hyvä?

Siis kyllä VITUTTAA RASKAASTI...Kyllähän sen jo arvas, kun mitään ei alkanut kuulua. Silti itkettää, olisin toivonut saavani sen paikan, mutta kaikki jatkuu ennallaan. Olin jo haaveissani suunnitellut vaikka mitä. Nyt saa olla vaisu ja surullinen... Ehkä huomenna pystyn jo parempaan. Onneksi on pitkä loma tänävuonna, ensi kesä ilman lomarahaa ja lomaraha vapaata. Tää maailma on tällä hetkellä niin paska. Kaikki joilla on jo valtava omaisuus, eikä puutetta mistään saavat sitä vain lisää ja tavalliset ihmiset joutuvat yhä enemmän miettimään hankintojaan.

Ne muuten sano suoraan, että tarvitsevat miehen siihen paikkaan ja työyhteisöön... Toihan taitaa olla laitonta ts. syrjintää.

No tässähän käy niin, että Suomen taloudella alkaa mennä vielä huonommin, kun kotitaloudet ovat laittaneet hanat kiinni. Sitten on taas korotettava verotusta ja ruuan, sähkön autoiliun verotusta. Ja varmaan keksitään joku uusi verotettava asia, että saadaan valtion talouus kuntoon.  

Toivon, että pääsen tän yli nopeesti ja pääsenhän mä.

Ei oo vieläkään kuulunut siitä paikasta mitään. Suoraan sanoen olen luopunut toivosta. Kyllä mä tästä itseni vielä kokoan. Nykyinen tilanne on lähes kestämätön. Pörssiyhtiössä on huonot oltavat tällaisessa taloustilanteessa. Mua rassaa noi huonot uutiset kokoajan, bensan hinta nousee, ruoka kallistuu, autolle lisää käyttömaksuja, lomarahat pois. Ei noi uutiset ainakaan mieltä ylennä.

Ollaan lähössä miniristeilylle perjantaina. Lapset ei tiedä vielä, me juksataan niitä, että mennään mun siskon luokse katsomaan niiden "uutta" taloa. Toivotaan, että en ole samalla alavireisellä tuulella silloin. Toi alavireisyys ei ole tahdon asia, että vois vaan painaa hymynappia. ;(