No niin, olin sitten ruokiksella ja oon "ilmeisesti" ollut viimeaikoina kireähkö ja agressiivinen (omasata mielestä johtui työpaikkahakemuksesta ja vastauksen odottelemisesta, odottaminen ei ole vahvoja puoliani.)  Yksi hyvä tyyppi neuvo, että ota b-vitamiiniä tohon ärsytykseen. Oli ihan hyvä huomio, mun pitää muistaa, että olisin vähemmän ärtynyt täällä töissä. Pitää ottaa huomioon nuut ihmiset, ei kokoajan voi valittaa ja olla ärtynyt. Huomasin kyllä, että teen taas sen virheen kun aiemmin mm. Forssassa, että annan itsestäni ja perheestäni ihan liian negatiivisen kuvan muille. Mä jotenkin inhoon niitä lässytys stooreja meidän lapsista, perheestä ja mihestä, niin tulee sitten helpommin kerrottua niitä huonoja puolia kun että kehuskelisi perheasioilla. Pitäisköhän yrittää parantaa imagoa? Miten se onnistuu olematta omahyväinen, teeskenteliä, koska kaikilla varmaan arki on joskus ihan pelkkää arkea, mut sitten annetaan sellainen illuusio ulospäin, että meidä perhe ja meidän lapset. Vai johtuuko toi mun ajattelu alemmuuden tunteesta ja heikosta itsetunnosta. Onko niin, että yksinkertaisesti on olemassa normaaleja enimmäkseen onnellisia perheitä ja mä vaan kuvittelen niin, että ne kehuskelee? Aivan sama... 

No niin ryhdistäydytäänpäs. Pitää alkaa kehittää itseään henkisellä puolella viisaammaks ja vahvemmaks. No nythän mä kyllä yllättävän nopeesti selvisin tosta työpaikan vaihtamis haaveesta. Mikä keino olisi hyvä?